Ajatusten kasvualusta

Viiden "ammattilaisvuoden" ja parinsadan suunnitelman innostamana, haluan jakaa kokemuksiani meidän kaikkien pihaunelmista, unelmapihoista ja puutarhahaaveista. 

 

Oma pihani on kokeilukeidas...menestyykö tällä kasvuvyöhykkeellä magnolia, bambu, japaninvaahtera. Haaveilen siitä, että pihani tulisi joskus valmiiksi, mutta ei. Sillä on oma elämänsä ja kasvit ovat jatkuvassa liikkeessä ja kiveysalueet laajenevat. Suunnittelijan pihasta ei ole suunnitelmaa. Ja suuri osa ajastani menee pihasuunnittelijana ja viherrakentajana muiden pihatoiveiden ja -unelmien toteuttamiseen.
Oma yritys alkoi 2009 Kevät - tmi Maaret Järvinen (www.kevat.net) Se on myös tämän blogin taustalla. Se on saanut minut miettimään, mitä ihmiset pihaan haluaisivat ja mitä heille olisi järkevää tarjota. Missä menee unelmien ja käytännöllisyyden raja, mitä minä omalle pihalleni haluisin ja onko siinä mitään järkeä, tarvitseeko unelmien toteuttamisessa olla mitään järkeä, jos se tuo iloa arkipäiviin, eikö se ole riittävä syy? Tällaisia ajatuksia koitan tuoda blogini kautta julki (ja varmasti paljon muutakin pihaan liittyvää).

Suurimmalla osalla asiakkaista on jonkinlainen näkemys pihastaan. Harvoin saan täysin "vapaat kädet" pihan suunnitteluun ja toteutukseen (vähintään budjetti on rajattu). Mutta melkein yhtä usein kysytään, mitä muut ihmiset yleensä laittaa pihaansa tai verrataan naapurin, jo tehtyyn pihaan. Keskutelusta yritän kaivaa esiin kuitenkin edes jonkun pienimmänkin asukkaan  oman näkemyksen tai ajatuksen, ja siitä näkemyksestä otetaan kiinni ja lähdetään projektiin. Piha tai parveke on osa kotia. Suunnittelija ei vietä suunnittelemassaan pihassa kesäiltoja, perhejuhlia jne. (vaikka muutamat asiakkaat ovat kutsuneet kuohuviinille tms. pihan valmistuttua..) joten ei voi piirtää liukuhihnamaisesti suunnitelmaa toisensa perään samalla tyylillä sekä kasveilla ja materiaalivalinnoilla, joista itse pidän eniten. Aina vaan uudelleen järjestettynä järkevästi ja toimivasti. Toki nämäkin asiat on huomioitava, mutta pääasiassa on kuunneltava ja katseltava asukkaita. Luonnostelen suunnitelmaa täysin oman mieleni mukaisesti. Sitten luen muistiinpanot, mitä asiakas toivoo pihastansa muodostuvan ja yhdistän nämä.

Ja se mitä pihaan halutaan...tulee tv-ohjelmista, lehdistä, lapsuudenkodista, naapurin ideoista? Ehkä, mutta pääasiassa täällä asuu kuitenkin yksityisyyttään vaalivia ja vaatimattomia, maalaisromanttisia suomalaisia :)
Haluan itsekin asua puiden katveessa, omassa rauhassa. Useimmilla on pensasaidat tonttia ympäröimässä ja säleikköjä terassia ympäröimässä. Vaatimattomia siinä mielessä, ettei kukaan oikeastaan halua erityisesti erottua naapurustosta vaikka pihasta halutaan näyttävä ja loppuun asti rakennettu. Muutamia kertoja olen saanut ohjeet, että halutaan todella moderni kaupunkipiha ja olen ladannut suunnitelmaan erikoisia kasveja ja kivirakennelmia. Lopulta on päädytty vähän erimuotoisiin betonikiviin kuin naapurilla...Olen ollut silloin ehkä vähän pettynyt. Mutta tottahan se on, ei meille sovi mikään räiskyvä, pikku kylän keskipisteeksi. Eli ajattelemme suurimmaksi osaksi kaikki samoin, myös minä.
 

Kasvillisuus, sen on oltava helppohoitoista. Useimmiten nopeasti peittävää, ettei tarvitse kitkeä... Ja havuja. Nyt olen huomannut muutosta tässäkin, halutaan perinteisiä perennoja, juhannusruusuja, syreenejä eikä puita haluta enää kaataa pois. Haravointi on mitä parasta hartiajumppaa ja hyötyliikuntaa! Eikä enää vaan tuijia.
Helppohoitoinen kasvillisuus on kuitenkin todellisuudessa sitä, että pihaan on suunniteltu istutettavaksi kasveja, joille pihan kasvuolosuhteet ovat sopivat ja tilaa on varattu riittävästi. Kasvit leviävät luonnollisesti, ottavat oman paikkansa ja menestyvät. Silloin ne eivät tarvitse erityistä hoitoa alkuun auttamisen jälkeen. Kukaan ei valtaa keneltäkään liikaa elintilaa.